Kukapa ei haluaisi olla ryhdikäs! Moni ihminen valittaa huonosta ryhdistä. Ryhtiin liittyviin ongelmiin haetaan apua erilaisista liikuntamuodoista, kuten joogasta tai pilateksesta. Nämä auttavatkin jossain määrin, onhan riittävä liikunta todella tärkeä asia. Pieni vähemmistö ihmisiä etsiytyy Alexander-tekniikan opettajan juttusille tavoitellessaan hyvää ryhtiä. Se onkin oikea osoite, mutta hyvin yllättävistä syistä.

 

Ihmiskeho on fysiologisesti tarkoitettu olemaan aika ”ryhdikäs”. Pienet, taaperoikäiset lapset ovat suoraselkäisiä ja pehmeitä huolimatta siitä, että selän huipulla keikkuu valtava, painava pää. Kouluikään mennessä selkä on monessa tapauksessa painunut kasaan. Teinit ovat jo aika rutussa ja aikuiset jähmettyneet joko kumaraan tai yliojennukseen. Mihin pienet pehmeät ryhdikkäät ihmiset oikein menevät ja mistä kiemuraiset, jumittuneet aikuiset oikein tulevat?

 

Ihmisillä on luonnostaan automaattisena refleksinä toimiva tasapainojärjestelmä. Lapset käyttävät itseään tiedostamattaan taloudellisesti ja tehokkaasti tavalla, joka ei häiritse heidän tasapainojärjestelmäänsä. Tällöin hyvä ryhti tapahtuu automaattisesti ikään kuin tarkoituksenmukaisen kehonkäytön sivutuotteena. Automaattisena toimiva tasapainojärjestelmä pitää huolen siitä, että koko keho mukautuu aina saumattomasti ja huomaamattomasti kaikkeen, mitä lapsi tekee. Tämän vuoksi ihmiset pystyvät toimimaan arjessa heilumatta ja kaatuilematta holtittomasti liikkuessaan.

 

Kasvaessaan lapsi oppii puuttumaan tasapainojärjestelmänsä toimintaan tahdonalaisesti, kuten on tarkoituskin. Muutoinhan elämä sellaisena kuin sen tunnemme olisi mahdotonta. Valitettavasti mallioppiminen tuottaa myös rasittavia toimintamalleja, joilla tasapainojärjestelmän toimintaan puututaan myös väärin. Tahdonalainen puuttuminen myös jää vähitellen päälle. Tasapainojärjestelmä ei enää pystykään hoitamaan sille kuuluvaa tehtävää automaattisesti ja rauhassa. Kehon luontainen tasapaino järkkyy ja sitä joudutaan kompensoimaan erilaisilla jännityksillä. Jännittäminen lisää epätasapainoa ja vähentää tasapainojärjestelmän toimintaedellytyksiä. Tästä seuraa lisääntyvää epätasapainoa, jota taas joudutaan kompensoimaan lisää erilaisilla jännityksillä. Keho alkaa painua enemmän ja enemmän kumaraan, kierteelle tai yliojennukseen, jonka purkaminen perinteisillä hyvinvoinnin keinoilla on mahdotonta.

 

Alexander-tekniikan opettajan ohjauksessa ihmiset oppivat havaitsemaan itse, millä tavalla he tiedostamattaan puuttuvat tasapainojärjestelmänsä toimintaan. Opettaja ohjaa oppilaan lopettamaan turhan puuttumisen ja kompensoimisen asteittain, jolloin tasapainojärjestelmän toiminta alkaa palautua. Tästä seuraa myös ryhdin koheneminen kehon lihasten tasapainottuessa.