Sain hiljattain tilaisuuden esitellä Kevyesti Töissä –valmennusta isolle joukolle hammaslääkäreitä. Totesin esityksessäni, että hammaslääkäreiden tuki- ja liikuntaelinvaivojen syy on pitkään jatkuva, eteen ja alas romahtanut työasento.

 

Työasentojen korjaaminen perustuu yleensä työhyvinvoinnin eri lähestymistavoissa siihen, miten keho on rakentunut eikä siihen miten se toimii maapallon vetovoiman kentässä. Tämän vuoksi vaivat eivät vähene vaan tilastojen mukaan lisääntyvät kaiken aikaa. Kuvailin, miten Alexander-tekniikkaan perustuvalla opetuksella pureudutaan ongelmien syihin opettamalla ”sisäistä ergonomiaa”, toisin sanoen kuinka käyttää koko kehoa niin, että vaivattomat työasennot löytyvät ilman turhaa jännittämistä tai kehon tahdonalaista kannattelua. Se tarjoaa mahdollisuuden oppia helpot toimintatavat ja vaivaton liikkuminen sovellettuna myös hammaslääkäreiden työhön.

 

Esittelin illan aluksi tutkimusnäyttöä Alexander-tekniikan tuloksista ja vaikutuksista tuki- ja liikuntaelinvaivojen vähentämisessä ja sijoitin opetuksemme yleiseen työhyvinvoinnin kenttään. Mehän ei kilpailla kenenkään kanssa vaan tuomme työhyvinvointiin sellaisen palikan, jota siellä ei vielä ole. Lopuksi käytimme aikaa kokeiluihin, joiden avulla osallistujat pääsivät vähän käsiksi siihen, miten hammaslääkäri voisi välttää ongelmia aiheuttavia työasentoja ja toimintatapoja sekä palautua rasituksesta jo työpäivän aikana.

 

Kokeilimme, millaista on lopettaa niskan ja selän lihasten turha jännittäminen ja säilyttää muutos yksinkertaisessa liikkeessä, kuten käännettäessä katsetta. Seuraavaksi kysyin, onko mahdollista nostaa ja liikuttaa vaikkapa hammaspeiliä mahdollisimman pienellä ponnistuksella. Jokainen osallistuja kokeili lusikan tai kynän avulla kevyen esineen nostamista siten, että sormien liike liikuttaa koko kättä ja käsivartta eikä niska lähde jännittymään. Oli ilahduttavaa nähdä kaikkien osallistujien heiluttavan kättä ja esinettä ilman turhaa jännittämistä olkapäässä tai hartioiden nostamista korviin. Joku osallistuja kuului naureskelevan, että ei se ihan näin kevyttä normaalisti siellä töissä ole.

 

Lopuksi näytin, miten kurkottua eteenpäin istuessa lonkkanivelistä eikä selän nikamista siten, että selän luontainen piteneminen pääsee tapahtumaan eikä selkä rasitu. Osallistujia oli yli kaksikymmentä ja minulla on vain yksi käsipari, joten en pystynyt ohjaamaan jokaista henkilökohtaisesti. Laitoin läsnäolijat työskentelemään pareittain siten, että he saattoivat havainnoida toinen toistaan. Tehtävä oli lavastaa tilanne, jossa hammaslääkäri kurkottuu eteenpäin nähdäkseen potilaan suuhun. Oli upeata nähdä, kuinka osallistujat heittäytyivät työskentelyyn ja hyppäsivät rohkeasti tuntemattomaan, pois totunnaisesta tutusta kehonkäytöstään. Sali oli yllättävän nopeasti täynnä vapaita kevyitä selkiä ja helposti liikkuvia lonkkia. Keskittymisen saattoi kuulla. Samoin löytämisen riemun. Kuului hämmästyneitä ja ilahtuneita puuskahduksia ”Ei voi olla totta, miten helppoa!” ”Miten voi olla näin vaivatonta!”

 

Liikuin työparien keskellä ja kävin ohjaamassa niin montaa hammaslääkäriä kuin ennätin. Työskentely oli niin intensiivistä ja palkitsevaa, etten huomannut ajan kulua auttaessani montaa notkoselkää ja emännänkyttyrää oikenemaan pelkästään herättelemällä tasapainojärjestelmää.

 

Pääsimme lähtemään kotiin, kun oli jo pilkkopimeää. Olimme käyttäneet aikaa paljon kauemmin kuin oli tarkoitus, mutta sekä vierailija että kutsujat olivat tyytyväisiä onnistuneeseen iltaan. Tämä on työniloa!